Sain tänään vihdoin ja viimein kouluhautkin tehtyä, enpä olisi uskonut että ihan noin monet ahdistusitkukohtaukset saan tulevaisuutta ajatellen, mutta onpahan haut nyt tehty, nähtäväksi jää vaikuttaako nämä haut mun tulevaisuuteen mitenkään.
Ajankohdaltaan nämä haut sattui ehkä huonoimpaan mahdolliseen aikaan minun kannalta, sillä en ole varmaan koskaan ollut näin epätietoinen sen suheen mitä haluan elämältäni.
Tästä aiheesta on ystävien ja perheen kanssa käyty niin monet keskustelut, joko motivoituneina tai ihan itku kurkussa tietämättöminä, mutta ainakin se lohduttaa että en ole ainoa jota tulevaisuus ahdistaa näin paljon :D
Reilu viikko takaperin sattuikin yksi hetki, jonka varmasti muistan vielä vanhana.
Olin kerrankin päässyt töistä jo kolmelta, lähdin töiden jälkeen shoppailemaan ja odottelemaan Eeviä koulusta mun seuraksi viettämään lauantai-iltaa. Siinä ohella laittelin watsappia Iiriksen ja Teresan kanssa, jotka kuumeisesti hoputti mua kotiin että soitettaisiin pitkästä aikaa skype-puhelu. Eevikin siinä ilmoitti ettei ehdikään nähdä sinä päivänä ja lähdin ostosten jälkeen kotiin. Little did I know mun netflix-tuokio keskeytyi kun ovikello soi. Ne ketkä tuntee mut, tietää että en IKINÄ avaa ovea, ellen ole tietoinen siitä kuka on tulossa kylään. Siispä odottelin vain että tyyppi häipyisi ovelta, oletin että siellä oli joku kaupustelija, mutta kun ovikello vain jatkoi soimista tasaisin väliajoin ja välillä oveen koputettiinkin kevyesti välillä, mua alkoi jo pelottaa :D Laitoin jo hätäviestiä Mirkalle ihan paniikissa ja kurkin hätäisenä ikkunasta kuka vierailija mahtaisi olla. Meidän asunnon väliovea ei saa avattua ilman että se rymähtäisi, joten kun kuulin askeleiden menevän ulko-ovelle päin, syöksyin avaamaan välioven mahdollisimman hiljaa jotta näkisin ovisilmästä käytävälle. Tottakai ovisilmä oli peitetty ja mulla alkoi oikeasti pala nousta kurkkuun. Kuulin kuinka ääni sanoi "kato siitä postiluukusta" ja hätäännyin että nyt mun jalat näkyy ja paljastun että oon ovella. Vihdoin käsi irrotti ovisilmästä ja sieltä kurkkasi irvistävät Iiris ja Teresa!(!!!!) Olin ihan shokissa enkä saanut sanottua mitään fiksua itkua pidätellessäni kun tytöt oli jo sisällä. Oltiin just edellisviikolla heitetty läppää niiden Suomeenpaluusta, mutta en ikinä ois uskonut niiden olevan tosissaan :D Maailman paras ja kamalin yllätys. Lähdettiin viettämään iltaa ja vaihtamaan kuulumisia viimeiseltä kahdeksan kuukauden ajalta Amarilloon sangriakannujen ääreen, tuijotin vain niitä ihan hymy korvissa yrittäen ymmärtää että mun tytöt on vihdoin kotona :D ♥
Huomenna saan vielä yhden maailmanmatkaajatytön pitkästä aikaa kahvikupin äärelle minun kanssa. On tää elämä välillä aika ihanaa.
Tässä postausten välillä on sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikkea, niin nopeana yhteenvetona joitakin tapahtumia tähän loppuun
Joulukuussa järkättiin jäähallille kovin minulle mieleinen tapahtuma, kun Raskasta Joulua-kiertue rantautui Kuopioon. Niin siisti konsertti ja paranee vain vuosi vuodelta, suosittelen! // Pikkuleijonia kannustamassa mestaruuteen // Mamin kanssa käytiin shoppailujen ohella syömässä Daddy's Dinerissa // Uudellevuodelle ei saatu koottua kunnon suunnitelmia ajoissa, joten lähdin tunnin varoitusajalla Tahkolle Jennan ja kumppaneiden luokse, olipahan muuten superhauskaa!
Influenssasta huolimatta käytiin taas bailaamassa Turmion Kätilöiden tahtiin, ihan järkyttävän hauska ilta tuokin! // Pakollinen naamakuva // Tammikuussa kävin pitkästä pitkästä aikaa viettämässä päivää mummon luona ♥ // Apajasta löytyy heittämällä Kuopion parhaat wokit, kelpaisi just nytkin paremmin kuin hyvin, Im starvinggg
Helmikuussa mulla oli ihan jäätävä työtahti, ja kavereille ei meinannut millään jäädä aikaa, onneksi vapaa-aikaa jäi kuitenkin edes vähäsen // Äiti käy töissä taas Kuopiossa ja päästäänkin näkemään sen ansiosta nykyään vähän useimmin, yhtenä perjantaina käytiin porukalla kakuilla Sokoksen takana ihan mielettömän söpössä kahvilassa, en vaan millään muista mestan nimeä.. // Pitkistä työpäivistä puheen ollen.. Helmikuuhun mahtui useampikin 12h työpäivä, taisi tuo muuten olla mahdollisesti mun viimeinen työpäivä Kalpa-organisaatiossa // Shoppailupäivän päätteeksi lähdettiin Eevin kanssa rimpsalle, superhauska ilta joskin myös superpitkä morkkis tuosta reissusta aiheutui!
Eilen käytiin juhlimassa yksiä 50v-synttäreitä normaalia rauhallisemmissa merkeissä :)
Pitkien pääsiäisvapaiden jälkeen kelpaa taas huomenna lähteä kohti uutta työputkea, saas nähdä koska ehtii seuraavan kerran bloggailemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti