Mun keväthän nyt on mennyt vähän, no, ei putkeen. Oon sairastellut maaliskuun lopusta asti, jolloin mulla puhkesi nielurisatulehdus pahempana kuin aijemmin. Se oli ehkä kauheinta mitä oon tähän mennessä fyysisesti joutunut kokemaan. Tai no niin mä ainakin kuvittelin vielä silloin. Muutaman viikon nieluongelmien jälkeen hengittäminen kävi todella vaikeaksi, en saanut kunnolla happea tai pystynyt liikkumaan pahimmassa tilanteessa lähes ollenkaan, ilman että rintaa vihloi ihan mielettömän kovaa. En päässyt istumaan enkä makaamaan, enkä varsinkaan takaisin ylös. Sängystä nouseminen vei yleensä useamman minuutin ja yksi yö heräsinkin itkien siihen, että en saanut ollenkaan henkeä enkä voinut liikkua ollenkaan. Hirveä ahdistus päälle ja eipä ollut ambulanssin kutsuminen kaukana.
Mulla todettiin kuitenkin onneksi "vain" rintarangan lukko, eipä uskoisi miten pahaa jälkeä pienet jumit kropassa saa aikaan. Mutta jottei mun kevät vaan pääsisi jatkumaan helpommalla, uusi nielurisatulehdus päälle, samaan aikaan viisaudenhampaan tulehdus ja järrrrkyttävä yskä ja flunssa. Nyt on alkanut kuitenkin pikkuhiljaa helpottaa
ja eipä nämä viimeisimmät ongelmat hirveästi kuitenkaan arkea päässyt rajoittamaan, korkeintaan hidastamaan.
Mutta niinhän se menee että kesää kohti mennessä kaikki muuttuu paremmaksi, ainakin mun maailmassa ;) Ja on tähän sattunutkin vaikka mitä hauskaa sälää. Viime lauantaina vietettiinkin aika kivaa päivää. Kävin aamulla tekemässä ekan osastovuoron pitkään aikaan, ja osastolle olisi ehkä kannattanut jäädäkin, sillä kassalle siirtyessä mulla lähti ääni ihan totaalisesti, omaa haastetta asiakkaiden palveluun kun yrittää kaikin voimin saada äänensä kuuluviin mutta kuuluu vaan pihinää :D Sain kuin sainkin vuoron hoidettua loppuun ja lähdin kiireellä kotiin laittautumaan iltaa varten. Odotin tuota iltaa hirrrveän kauan, joten en todellakaan äänen lähdön antanut vaikuttaa. Vaille yhdeksän lähdin Mirkaa vastaan keskustaan ja siirryttiin pikku hiljaa Henrys pubiin. Mun tän hetken ehdoton suosikki Shiraz Lane oli siis lämppäämässä Reckless Lovea, ja vaikka kuinka tiesinkin viihtyväni niin kyllä se silti tuli vähän yllätyksenä, miten huikea Shiraz oikeasti on. Toki Reckless Lovekin oli ihan hyvä, mutta jos totta puhutaan niin lannisti vähän fiiliksen, ja mielummin olisi vaikka katsonut vain Shirazin tai toistanut niiden setin perään.
Niinä harvoina päivinä kun on ehtinyt aurinkoakin nähdä, kerättiin Emman kanssa kamat, haettiin vähän herkkuja ja lähdettiin puistoon paistattelemaan. Musta on ihan parasta vaan lökötellä auringossa ja ottaa vaikka pienet päikkärit. Tuo kyseinen päivä taisikin olla viimeinen niin lämmin, ainakin niistä päivistä kun minäkin olisin ehtinyt nauttia. Seuraavana päivänä piti toistaa sama kaava Eevin kanssa, mutta sää muuttuikin niin huonosti, että päädyttiin sateen suojaan terassille, josta tarttui mukaan muutama kaveri ja päädyttiinkin kesäisen rempseästi satamaan pussikaljoille. Superhauska ilta kaikessa yksinkertaisuudessaan, eikä pieni vesisadekaan loppujen lopuksi haitannut ollenkaan. It's the little things.
Nyt mä taidan kuitenkin lähteä siivoamaan ja pyykkäämään ja stressaamaan ehtiikö mun mekot saapua postiin ennen ensi viikonlopun juhlia joita niin malttamattomana jo odotetaan!
Oikeastaan taidan keksiä ihan mitä tahansa tekemistä välttyäkseni opiskelulta.. Vinkkejä otetaan vastaan miten saa ajatukset pidettyä kasassa ja motivaation yllä pänttäämiseen!
Perään isken vielä pahimman ja parhaimman korvamadon ikinä
- i
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti