Paldies vasarā 2017

Joskohan tässä oltaisiin taas rymistelty menemään pitkin maita ja mantuja sen verran että voin (kerralla) saattaa koko kesän tapahtumat päivänvaloon.

Rockfestin jälkeen onkin sattunut ja tapahtunut vaikka vallan mitä, vaikka koko kesäkuu menikin lähinnä harkkaa suorittaessa ja pääsin kuin pääsinkin viettämään seitsemän viikon kesälomaa heinäkuun toiselta viikolta saakka! En oo muuten ihan hetkeen viettänyt noin pitkää lomaa. 

Tähän postauksen kärkeen voisinkin avata hieman yhtä elämäni suurinta ja varmasti ikimuistoisinta reissua. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä starttasin uskollisen papan vanhan auton kotipihasta peräkontti täynnä tavaraa, kaijuttimet raikamaan ja suunta kohti Jämsää. Pirulauta että olin fiiliksissä aamuvarhaisesta saakka, ensinnäkin jo siitä että pitkästä aikaa pääsin ajamaan pidempää matkaa ihan yksin. Suuntana oli Jämsä siitä syystä, että kävin koukkaamassa Mirkan kyytiin, joka saapui matkaan Tampereen suunnalta. Pieni lenkki siis pohjoisempaan, mutta hymyssäsuin jatkettiin matkaa intoillen kohti Hämeenlinnaa ja GUNS N ROSESIA!!!! Vieläkin tuntuu ihan mielettömältä sanoa noin. Oltiin Hämeenlinnassa joskus puolen päivän jälkeen. Koko matkan ajan hoin Mirkalle että "vaihdetaan ihan just kuskia, mä en todellakaan aja Hämeenlinnan keskustassa". Hupsistarallaa, kun tajuttiinkin eräissä liikennevaloissa että hei - me ollaan jo Hämeenlinnan keskustassa. Noh, onpahan nyt sielläkin tullut selviydyttyä ratin takana. Saatiin auto super hyvälle paikalle Tavastian rantaan ja lähdettiin hakemaan Miitta ja Krista keskustasta. 

Jos ei itse oo päässyt tuollaiselle reissulle, ei voi käsittää miten järkyttävän onnellisia me oltiin koko päivä ja miten sairaan ihanaa oli istua rannassa juopotellen ja katsellen ohi lipuvaa rokkikansaa. Musta oli niin huikeeta kuinka Hämeenlinnan kaupunki oli järjestänyt yhdestä konsertista tuollaisen koko kansan festivaalin, joka näkyi ja kuului ihan joka paikassa mihin vain menit. Lisää tällaista yhteenkuuluvuutta kiitos!! <3 

Koska haluan yhdistää useampia reissuja tähän tekstiin, en ala avautumaan kaikesta mikä meni tuolla reissulla pieleen, vaan kerron vain että keikka oli aivan uskomaton, meillä oli unohtumaton päivä ja tuosta jäi varmasti yhdet suurimmista muistoista koskaan.

Heinäkuun alussa saatiin myös avaimet meidän uuteen kämppään ja meistä tuli Eleonoran kanssa kämppiksiä! Ollaan tykätty asua tässä ihan sikana ja Joensuu alkaa jopa tuntua kodilta. Niinkin kodilta, että jopa synttäripäivänä täytyi ajaa Varkaudesta Joensuuhun ihan vaan että pääsen juhlimaan, sillä jätin pankkikorttini Joensuuhun. 

Illalla ehdittiin kuitenkin Emman kanssa Nikon avustuksella Viinijuhlille ensin kuuntelemaan JVGta ja myöhemmin maailman parasta Popedaa. Safe to say oli hyvät bileet sillä kukaan ei muista mitään. 

Ilosaarirocki-viikonloppua juhlistin niinkin rajusti näin paikallisena, että kävin Kuopion päässä ottamassa ensimmäisen tatuointini ja samalla ikuistin rakkauteni Def Leppardia kohtaan. Oonkin hämmentänyt ihmisiä kovasti vetämällä aina paidan korviin kun pitää ylpeänä esitellä leimaansa. Seuraavana päivänä osallistuttiin kuitenkin sen verran rockiviikonloppuun, että matkattiin Mirkan kanssa hoodeille ihan vaan jatkobileisiin, sillä siellä soitti minun suuri suosikkibändi Smokin Aces. Niiiin hyvä gege ja niiiin hyvä buuge. Ai että. Meillä on näköjään jokin masokistinen tyyli hoitaa muutto aina keikan jälkeisenä päivänä ja niin hoidettiin tälläkin kertaa. Voin sanoa että laatikot painoi about auton verran siinä kondiksessa. 

Heinäkuun vikalle viikonlopulle oltiinkin suunniteltu kunnon let's see what you've got -viikonloppu, sillä perjantai festaroitiin Tampereella ja lauantaiksi saavuttiin rokkaamaan Kuopioon. Molemmat festit oli ihan super hauskat ja hyvää hämmennystäkin saatiin aikaiseksi. 

Seitsemän viikon lomailun aikana alkoi kieltämättä jo odottaa koulun alkua ja vihdoinhan ne ekat opiskelijabileetkin sieltä tulla törähti! Oon jo nyt käynyt useammissa haalaribileissä kuin koko viime vuonna yhteensä, saas nähdä millaisia pullukoita ollaan keväällä. 

Koko alku lukuvuosi on ollut melkoista härdelliä ja tuntuu että rästihommiinkin hukkuu jo kuukauden opiskelun jälkeen. 

Onneksi koulukiireitä saatiin "helpottamaan" vielä parit syysfestit, joista ekat oli Jyväskylässä, eli suosikkitapahtuma Water X Fest! Sinne koottiin tänä vuonna oikein meikäläisen unelmakattaus, sillä siellä soitti sekä Shiraz Lane, Santa Cruz että Backyard Babies. Kyllä kelpasi tyttöjen tanssia! Cruzissa perinteisesti kerättiinkin mukavasti huomiota meidän mooveilla että parin artistin kestävä hengähdystauko tuli ihan tarpeeseen. Illan pääesiintyjä Turbonegro menikin täysin ohi juoruten artistiystävien kanssa ummet ja lammet, josta suunnattiinkin sitten jatkoille ja jatkojen jatkoille kadulle ennakkokuuntelemaan niiden tulevaa albumia. Voin sanoa että sit kun se lähitulevaisuudessa julkaistaan, kannattaa kuunnella. On sen verran kovaa settiä tulossa!

Jos WaterXFest toimii aina kesän vikana festinä, niin Kiirarock on hyvä lohduttautumiskeissi. Tänä vuonna tuokin viikonloppu mentiin täydellä teholla ja aiiii hitsin vitsit että se oli paras viikonloppu ikinä.

Perjantaiaamuna otettiin kyydit kohti Helsinkiä ja pienen shoppailutuokion jälkeen siirryttiin Haagaan Krisun luokse aloittelemaan ja intoilemaan illasta. Suunnattiin tyttöjen kanssa (yllättäen myöhässä) On The Rocks Kallioon, jossa soitti akustisena mun suuri latvialainen rakkaus Bloody Heels. Ai että oli tyttöset sulaa vahaa koko setin ajan ja siitä siirryttiinkin keräilemään sydänten palasia Riffiin, jonne tadaa saapui juhlimaan myös illan artisti. Meidän reissuille tyypillisesti pojat tuli jututtamaan kovin ahkerasti ja päädyttiinkin juhlimaan yhdessä läpi yön. En oo ollut about ikinä niin onnellinen mitä kadulla jatkojen jatkoille siirryttäessä kun joku porukasta laittoi Toton African soimaan ja kaikkien kasvot levisi onnellisina maailman isoimpiin hymyihin josta alkoikin melkoinen yhteislaulu ja tanssi. Riffistä siirryttiin porukalla Baseen missä kaikilla iski niin kova puheripuli ettei jutusta tullut millään loppua ja kohta meitä heitettiinkin pilkun alta ulos. Jatkettiin kuitenkin vielä juhlia hotellilla juoden Annijan pahanmakuiset viskit ja jauhamalla paskaa maailman kaikista aiheista, mikä siinä aamu kuudelta on voinut olla melko mielenkiintoisen kuuloista kun kaikkien englanninkielen taidot alkoi jo mennä solmuun. Toki tilanteesta voi kertoa jo se, että Haroldin kanssa eksyttiin Omena hotellin hissiin, vaikka oltiin vaan menossa kakkoskerroksesta ykköseen. Jep jep.

Perus siis, että jatkojen jatkojen jatkot venyy aamuseiskaan ja kympiltä herätys että täytyy siirtyä seuraavaan keikkakaupunkiin. Aina yhtä hauskaa herätä humalassa ja käydä suihkussa niin ettet muista siitä mitään. Poikien kanssa are you alive-varmistukset ja bussi kohti Tamperetta. En ymmärrä miten me aina selvitään näistä reissuista. Tampereella suunnattiin majapaikalle Kalevaan, jossa sai kerrankin ihan rauhassa valmistautua iltaan. Roosteriin päästessä jatkettiinkin siitä mihin edellisiltana oltiin jääty, mieletön Bloody Heels keikka ja perään vielä suosikit Block Buster ja Shiraz Lane. Tottakai kun on noin tuttuja bändejä niin ei malta olla menemättä eturiviin perseilemään ja mm. tanssimaan sohville katonrajaan.

Ihan mieletön kesä tiivistetysti siis takana ja voi vitsit että ei malttais kahta viikkoa odottaa seuraavia rokkireissuja. Onneksi silloinkin on taas tuplaviikonloppu. Mutta onpahan kaksi viikkoa aikaa parannella itsensä tappoflunssasta, kiitos Mirka ja Valts tartuttamisesta.

ROCKFEST AUU

Noniin, eiköhän tässä ole jo ihan tarpeeksi grillattu nahkaa parvekkeen suojassa auringossa ja tuijotettu orange is the new blackia sen verran että voin tulla avaamaan julkisuuteen meidän viikonloppuseikkailua.

Spurtattiin röyhkeinä ja kamalina muijina hautajaisista juosten junaan kohti Tikkurilaa. Oikeesti ollaan tosi pahoillamme että piti lähteä kesken tilaisuuden, mut no can do, rokkihommat siinti jo lähitulevaisuudessa. Tuo perjantai olikin yksi sattumusten sarja, mitenhän saisin tän kuulostamaan siltä että eka festaripäivä oli oikeasti ihan kiva vaikka olikin ihan kamalaa. Joo, startattiin siis festarikesä Vehkalasta Rockfestistä. Oltiin Vantaalla vasta joskus iltaseiskan aikaan niin ajateltiin että nojuu aloitellaan hotellilla rauhassa ja mennään sit katsomaan Pain. No eihän se nyt ihan niin mennytkään. Aloittelussa kesti yllättävän kauan, tuli hirveä kiire ja junat oli puoli tuntia myöhässä. Pain tuli ja meni, ehti lopettaa setin hyvän aikaa ennen kuin oltiin Vehkalassa ja siinä vaiheessa kun vihdoin saavuttiin Vehkalan asemalle ja junan ikkunasta katsottiin kauhuissamme mikä kaaos olikaan vastassa, alkoi henkinen pain ottaa vallan. Laukattiin vauhdilla porteista sisälle ja parhaamme mukaan syöksyttiin kohti perkele-lavaa missä eräs Kuopiolainen kätilö-orkesteri soittelikin jo. Syöksyminen loppui ajatuksen tasoon, sillä ihmisiä oli enemmän kuin järkeä, liikkumaan ei mahtunut ja kilometriä lähemmäs perkelettä ei päässyt. Lopputuloksena se, että kätilöitä ei edes kuultu ja päädyttiin kahden kilometrin bajamajajonoon arvuuttelemaan kastellaanko housut vai ehditäänkö vessaan ennenkuin Rammstein aloittaa.

Onneksi Rammstein oli yllättävän hyvä jopa minun mielestä, en ole koskaan yhtyeestä juuri perustanut jo sen takia että saksaa opiskelevana henkilönä en ymmärrä sanoituksista mitään. Luojan lykky niiden lavashow on valtava ja tulitukset ja räjähdykset niin massiivisia että lentoliikennekin joutui muuttamaan reittiään, kyllä kelpasi katsella ja fiilistellä. Lähdettiin kesken vikan biisin jo valumaan ruuhkien alta pois ja hyvä että lähdettiin, sillä jos oltaisiin viisi minuuttia myöhemmin lähdetty liikkeelle, oltaisiin päädytty odottelemaan junaa kolmeksi tunniksi. Hienostipa oli VR hoitanut lisäjunavuorot joita niin kovasti mainostettiin! Mutta koska ollaan niin hc-santa cruz kannattajia (huom kannattajia EI faneja hyi nou), kirmattiin tuulen nopeudella kohti Tikkurilaa ja Tulisuudelmaa, missä kyseinen orkesteri rymysikin jo lavalla meidän laukatessa paikalle. Ja AI ETTÄ. Kylläpä ei meikämandoliini ole ikinä ollut niin onnellinen kuin tuolla keikalla, bisse oli parempaa kuin koskaan, biisit kuulosti paremmilta kuin ennen eikä Arttukaan sillä hetkellä ärsyttänyt ihan niin paljoa mitä yleensä.

Meillä oli myös kova yritys nähdä lapsuuden parhaita ystäviä, joita ei olla nähty 9 ja 12 vuoteen, mutta kovasta suunnittelusta johtumatta oli liian hauskaa, drinksut maistui ja törmättiin vielä niin törkeisiin muijiin että oli liian hauskaa ja treffit unohtui täysin. Sori, ens kerralla I promise!

Juhlat loppui lyhyeen kun kesken kaiken havahduin että miksi hitossa rokkijatkoilla soi Nopsajalan maailman juustoisin biisi ja kohta olikin poket koputtamassa otsaan että olisi tyttöjen aika poistua. Jumatsuikka, kylläpä aika rientää kun nauraa kuin hyeena. Ei muuta kun huijaamaan paikallisia pizzeriayrittäjiä ja pilaamaan niiden into kotiinpääsystä, kun 4min ennen sulkemisaikaa kymmenenhenkinen seurue saapuu vaatimaan pizzaa. Sori siitä.

Junaa Tikkurilasta Hiekkaharjuun odoteltiinkin noin tunti kylmässä istuen pizzalaatikot sylissä, mutta onneksi sekin tunti hujahti nopeaan kun käytin aikani yrittämällä takoa järkeä Jani-ystävän hiusten alle ja saada poikapolo ymmärtämään miksi seuraavan päivän Evanescence tulisi olemaan vielä parempi kuin Rammstein. Ei päästy yhteisymmärrykseen.

Ei muuten hirveästi lauantai-aamuna naurattanut kun heräsit vieläkin humalassa kolmen tunnin unien jälkeen, rymysit suihkuun herättämällä about koko hotellin ja tajusit että jos meinasit juhlat vielä sille päivälle järjestää niin tunti aikaa niin täytyy alkaa taas dokaa. Nam. Aikamme kun kasattiin juhlanaamoja taas paikalleen ja pidäteltiin pahaa oloa sisällä, olikin jo aika tanssia pirates of the caribbean-teeman tahtiin. Niille jotka jostain kumman syystä ovat säästyneet cruz-hommilta, niin kerrottakoon että introna toimii tämä ah niin ihana nuoruuden tanssitunneilta muistuttava luritus. Vaikka tuommoinen 2x santa cruz 14h sisään -tahti toimii aina, niin ei ollut yhtä hyvä kuin edellisenä yönä. Bisseä ei ollut ja Arttu oli taas ärsyttävä. Ei mokoma osannut edes biisejä vaikka miten esilaulettiin Mirkan kanssa.

Muutenhan päivän tunnit kuluivatkin mukavasti auringossa makoillen ja satunnaisia artisteja kuunnellen, mikäs siinä möllötellessä. Luojan kiitos lauantaina festariväki protestoi surkeita järjestelyitä ja jengiä oli about 15000 ihmistä vähemmän kuin edellisenä päivänä. Lauantaista ei meinaan mitään valittamista! Jonoja ei juuri ollut ja hyvin mahtui bailaamaan. Tosin jos pidän yllä kyynisen nartun olemustani niin sen verran voin mainita, että Evanescenceen survottiin toiseen riviin eikä siltikään nähty juuri mitään. 10m tilaa 15 ihmiselle jotka tönöttää kuin täit tervassa, aika surullisen näköistä. 

Onneksi maailman täydellisin Amy Lee oli kaiken 14vuoden odotuksen arvoinen ja itkuhan siinä lopulta tuli jopa tällä jääakalla. Ensimmäiset kolme biisiä nieleskelin itkuani ja yritin pitää itseäni kasassa, mutta kyllähän sen arvata saattaa miten siinä kävi kun My Immortalin ensisävelet kajahti ilmoille. Jumalaare että oli meikki pilalla ja itkusta ei tullut loppua. Scencestä ei sattuneesta syystä ole kuvia mutta vaikkapa instagramin puolelta voi kurkkia liikkuvaakuvaa.

10 minuutin junamatka takaisin Hiekkaharjuun tuntui miljoonalta vuodelta, kun nukahteli puolen minuutin välein. Voin sanoa että univelkaa kertyi liikaa ja oli niin huikee viikonloppu että huh. Viihdytettiin vielä sunnuntaina vantaalaisia Tiksin Raxissa ahtaessamme itseemme luvattoman paljon ruokaa ja huutonauraessa vedet silmissä mielikuvalle, josko perjantain jatkoilla olis sattunut soimaan Mambo no 5 toi Bounce, miettikää nyt herre gud.

Kipeänä ollessa on se hyvä puoli, että saa ihan luvan kanssa tuhlata päivänsä netflixin parissa ja syödä liikaa jäätelöä. No mut vaa'an mukaan tästä tytöstä jäi 3kg rockfestiin niin ehkä se on ihan sallittua? Tai sit vaan nappasin sieltä mukaan jonkun kuolemantaudin ja kuihdun hiljaa kasaan. Either way, saanpahan keräillä voimia viimeisiä harkkaviikkoja varten. Nyt kuitenkin alan kasaamaan uutta (miljoonatta) spotify-listaa tuleville rokkikarkeloille. Todennäköisesti tälläkin listalla on pelkkää popedaa ja nylon beatia, mut onko parempia hömpsytaustoja, no eipä ole.

ps iso kiitos Paulalle joka oli jättänyt mulle jääkaappiin lauantaina suuren satsin makaronisalaattia, syön tätä vielä viikon <3

Puolen vuoden höpöt kerralla....

Tää kevät on taas mennyt vauhdikkaammin kuin koskaan ja niin kamalasti on kaikkea kivaa sattunut ja tapahtunut! Voisi siis vähän päivitellä mitäs sitä nykyään kuuluukaan....

Edellisestä päivittelystä onkin taas kerran niin kauan että pakko kaivaa kalenteria ja kuvamatskua esiin jotta saa vähän hahmotettua mitäs tässä oikein on tapahtunutkaan ja milloin! 

Maaliskuun alussa pyörähdettiin hiihtoloman päätteeksi Idan luona Jyväskylässä ja ai vitsit että oli hauskaa nähdä pitkästä aikaa ja käydä tanssimassa niinkuin "vanhoina" hyvinä aikoina! Vaikka oltiinkin vain yksi vuorokausi niin sai nollattua kyllä ajatuksia hyvin ja kerättyä energiaa viimeiseen koulurutistukseen.

Loman jälkeen koulussa koittikin meidän ekskursiomatka Kolille. Ikinä aiemmin en ollut Kolilla vieraillut ja etukäteen oltiinkin vähän skeptisiä sen suhteen että tuleeko koko reissusta yhtikäs mitään mutta kaikki meni loppujen lopuksi aivan nappiin ja kaikilla oli tosi mukavaa. Päivän ohjelmaan meillä kuului mm. lumikenkäilyä, yritysvierailuja ja päästiin vielä poroaitaukseen ruokkimaan suloisia poroja! Meidän ryhmästä suurin osa oli lumikenkäilemässä ensimmäistä kertaa, niinkuin minäkin. Kenkäily oli yllättävän raskasta mutta reitti oli juuri sopivan mittainen ja oli niin hauskaa, ettei huomannut ees väsyvänsä. Lenkillä saatiin vielä ihastella Kolin mielettömän kauniita maisemia ja kuulla tarinaa alueen historiasta, jonka jälkeen keräännyttiin nuotiolle paistamaan makkaraa yhdessä. Meille sattui reissulle vielä ihan täydellinen sää, joten ei kyllä moittimista! Kolilta palattua käytiin vielä keskustassa porukalla illallisella, ja voin kertoa että kun vihdoin pääsi illalla kämpälle niin ei kauheasti tarvinnut unta houkutella. Tosi mukava päivä jonka muistaa varmasti vielä opintovuosien jälkeenkin ♥  Mulla OLI sieltä myös tosi nättejä kuvia maisemista ja söpöistä poroista mut ne ei ilmeisesti ole olleet niin tärkeitä säilytettäväksi että löytäisin niitä enää. Mut jos kuvissa ei oo ees pitkätukkasia poikia niin eikai niitä tarvita? Hehhejoo.

Maaliskuun lopussa juhlittiin vielä lukuvuoden päättäjäiset, sillä kuun vaihteessa porukka jakaantui ympäri maailmaa ensimmäisen työharkan merkeissä. Itse halusin tulla takaisin kotiin Kuopioon kesäksi ja suoritan harkkani täällä, vajaa puolet jäljellä jee! Oon viihtynyt kyllä tosi hyvin, vaikka motivaatiota saakin välillä kaivella esiin ankaramminkin. Ja kuten arvata saattaa, oli niin kivaa ettei edes oo yhtään todistusaineistoa tuolta illalta! Ehkä ihan hyvä niin.

Tässä ollaan myös ehditty availla keikkakautta hyvällä tahdilla, vaikka tuntuukin ettei olisi ollut minkäänlaista keikkailua aikoihin. Boycottin, Lazy Bonezin, Popedan sunmuiden lisäksi tälle jaksolle on mahtunut mukaan esimerkiksi kaksi niin mieletöntä keikkaa että kiilasivat heittämällä top5 suosikkikeikkoihin mitä koskaan oon todistanut. 

Huhtikuun alussa päästiin siis todistamaan kun Amaranthen Maximalism -kiertue pysähtyi Kuopiossa henkassa ♥ Tuota iltaa odotettiin niin kauan ja niin innoissaan että ei meinannut töissä malttaa pysyä housuissaan kun intoili jo iltaa. Keikka ja ilta oli niin huikeita että vieläkin nousee kylmät väreet sitä ajatellessa, rakkaus roihahti kyllä entistä kovempana. 

Kattokaa miten söpöjä ne on <3

Vappuna puolestaan lähdettiin viettämään varmasti yksi elämäni hauskimmista illoista. Startattiin bussilla jo varhain aamulla ja lähdettiin kohti Kamppia täynnä intoa ja valmiina bailaamaan. Meidän reissu alkoi vähän kyseenalaisesti eikä ehditty tuntiakaan olla hotellilla kun mietittiin jo että mitähän kaikkea ehtii vielä sattua. Alkuilta hujahtikin hetkessä ohi ja pian jo yritettiin paniikissa saada taksia kohti Nordista. Ai että sitä iloa kun päästiin turvallisesti Nordiksen pihaan sen jälkeen kun oli jo taksissa miettinyt itsekseen että pitihän se arvata, kuollaan keikkahommien merkeissä, miten muutenkaan, kiva. Terkkuja vaan hullulle taksikuskille! 

Älkää kysykö multa kuka oli illan eka esiintyjä, en muista. Sen kuitenkin muistan että se oli vähän kummallinen ja tokana soitti Kvelertak. Ei huono! Sen muistan myös että ystävä Jack D oli tuolla erityisen kallista. Pian tutistiinkin jo innosta kun hallissa pimeni kolmatta kertaa ja Papa Emeritus ||| ilmestyi savun takaa silmien eteen!!! Koko Ghostin keikka oli niiiiiin täydellinen ja loppui niin äkkiä. Oon vieläkin ihan fiiliksissä. Törmättiin vielä tuttuihin monen kuukauden tauon jälkeen ja ai että oli kivaa päästä jatkoilla vielä vaihtamaan kunnolla kuulumisia lemppari tyyppien kanssa! Ja kuinka hauskaa meillä oli! Vatsalihakset oli valehtelematta monta päivää kipeät kaikesta nauramisesta. Me ihan vahingossa jakauduttiin porukasta kahteen vaikka oltiinkin periaatteessa yhtenä porukkana, joten kotimatkalla junassa kun kerrottiin Mirkan kanssa toisillemme kaikki tarinat mitä toiselta oli jäänyt kuuntelematta höpöttäessä toisten kanssa, niin ihan jopa hävetti pienesti kun ei saanut hillittyä omaa huutonauruaan veden valuessa silmistä. Ei siis yllättävää että ei edes konnarilla kestänyt pokka meidän hirnuessa lipuntarkastuksessa. Pakko vaan sanoa että oon aika onnellinen että oon saanut tutustua noin mahtaviin ihmisiin :)♥

Kaikki on varmaan huomanneet että meillä on tapana pitää teiniposet perinteisesti ompussa, mutta tuona vappuna ei jumatsui ehditty ja tuloksena on vain sottainen hikikuva Nordikselta, onneks oon kiva ja julkaisen teille vähän herkutteluvideoo

Toukokuu menikin suurimmilta osin harkkaa suorittaessa, ja välillä tuntuukin ettei vapaa-aikaa oikein tahdo löytyä. Eräänäkin aurinkoisena päivänä töistä päästessä kiiruhdin bussiin ja kohti Joensuuta ja sielläkin oli niin tiukka aikataulu että eilen kun pääsi takaisin Kuopioon niin ei energiaa tahtonut riittää mihinkään. Voi kuulkaa että oon onnellinen kunhan saan harkan pakettiin ja pääsen "lomalle" ahertamaan harkkaraportin ja kesäopintojen parissa. Ne voi sentään tehdä vaikka grillatessa.

Käytiin muuten myös Kajaanissa korkkaamassa keikkakesä Blind Channelin kanssa. Kirjaimellisesti niiden kanssa, koska mestoilla oli bändin ja meidän lisäksi about viisi ihmistä. Onneksi laatu korvaa määrän ja oli superkivaa. Käytiin myös Tavastialla kannustamassa alla olevassa kuvassa vilahtavia velikultia ja hitsinpujut pojat oli taas hyviä ja vetivät vielä yllärinä lämppäribändin krebatessa mukana Zeppeliniä niin että meiltä meni alkutahdeilla pasmat niin sekaisin että puhelimetkin lenti kaaressa! Ei ne turhaan meitä bileämmiksi kutsu

Tänään jouduin stoppaamaan mun hirmutahdin ja pysähtymään levolle ja ottamaan saikkua, joten lupaan ainakin yrittää huomenna tulla päivittämään vielä yhdestä ihan superhauskasta reissusta joka tarvitsee ihan oman postauksensa. Kyseinen reissu on myös syypää siihen että jouduin saikulle ja kärsin jostain kaikkien tulehduksien epidemiasta.

pus

Täs viel kuva musta photogridi-sponssilla koska olin eräänä päivänä näinkin söpönä lähdössä töihin

180217

Pitkästä aikaa päätin siirtää kaikki kuvatiedostot puhelimesta koneelle ja kuinka mä unohduinkaan taas selaamaan vanhoja muistoja eri eventeistä. Pahempi oli kuitenkin kun alkoi poistella turhia tiedostoja koneelta ja järjestellä kaikki kunnon kansioihin. Mihin tää aika katoaa !? Toisaalta super surullista että viikot ja kuukaudet hujahtaa ohi näin äkkiä, mutta toisaalta aika hauskaa. Juurihan me esimerkiksi aloitettiin koulussa, noh eihän tässä ole kuin kaksi viikkoa hiihtolomaan ja sen jälkeen kolme viikkoa kunnes pääsee muuttamaan kesäksi takaisin Kuopioon/kotiin!! ♥

Mulla onkin meneillään kolmen päivän viikonloppu, ja lähes hypin seinillä tylsyyttä kun kerrankin ei viikonlopuksi ollut mitään ohjelmaa suunniteltuna. Aluksi koittaa aina se "jes saan nukkua univelat pois ja ladata akkuja", mutta äkkiä siihen kyllästyy kun ei nukutakaan eikä keksi mitään tekemistä. Oonkin siis puunaillut kämppää supersiistiin kuntoon, hoitanut kaiken järjestykseen ja rikkonut oman ennätyksen netflixin kanssa. Lauantai-illan päätteeksi ajattelinkin tulla kertailemaan viimeviikkojen kohokohtia tekstimuotoon muutaman kuvan kera. 

Nelisen viikkoa takaperin saatiin vihdoin meidän kauan odotetut haalarit huostaamme ja lähdettiin porukalla kastamaan haalareita paukkupakkasiin. Tuota iltaa ennen olin käynyt tasan yhdissä opiskelijabileissä, sillä aina satuin olemaan jollain toisella paikkakunnalla rokkihommissa tai makasin kotona väsymystäni. Oli siis aika hauskaa lähteä porukalla suorittamaan tehtäviä ja porukalla bailaamaan. Alkuillan joukkuetehtävien jälkeen oli kuitenkin pakko kokoontua vielä meidän kämpällä, sillä jokainen meistä oli niin jäässä ettei raajat enää meinanneet toimia. Loppujen lopuksi koko ilta oli kuitenkin super hauska vaikka olikin niin kummallista olla juottohommissa ilman minkäänlaista keikkaa. 

Keikkahommiin päästiin kuitenkin jo pian haalarinkastajaisten jälkeen, kun lähdettiin viikonlopuksi Kuopioon katsomaan Block Busteria. Samalla nähtiin taas monet kaverit läpi ja ehdittiin juhlia yhdet kaksikymppisetkin. Keikkarumbaa jatkettiin seuraavalla viikolla, tällä kertaa ihan Joensuussa. Mirka matkusti siis mun kaveriksi ja lähdettiin Kerubiin jortsuamaan Blind Channelia ja Royal Republicia. Mentiin Kerubiin ihan vain Blind Channelin vuoksi, Royal Republic oli Mirkalle entuudestaan tuntematon ja mä tiesin vain muutaman biisin. RR esittäytyikin tosi meneväksi ja keikka oli ihan super hauska! Kivaa vaihtelua että ei aina ole katsomassa vain niitä lemppareita kenen biisit osaa vaikka takaperin ulkoa ja muistaa settilistat ulkoa. Ehdottomasti lähtisin katsomaan uudelleen jos mahdollisuuden saisi!

Ei kahta ilman kolmatta. Taas hujahti viikko malttamattomana ja fiiliksissä, kun seuraavaksi viikonlopuksi pääsi taas Kuopioon. Pohdittiin niin paljon että jäätäisiinkö Joensuuhun vai lähdettäisiinkö Kuopioon, kun molemmissa oli samat esiintyjät. Pros and cons listoja väsätessä päädyttiin kuitenkin Kuopioon ja ai että se kannatti! Kiiruhdettiin Mirkan kanssa siis koulusta omia aikojamme kohti Kuopiota ja Lunta Ilosaaressa tapahtumaa. Tuona torstaina itkettiin verta kun jouduttiin missaamaan Backyard Babiesin ja Shiraz Lanen keikat Helsingissä, joten intoa perjantain iltaan ei puuttunut. Mä vietin alkuillan Eevin kanssa ja suuntasin siitä Kuopparille Mirkan tullessa perässä. Myöhästyttiin hieman Hardcore Superstarin setin alusta vaikka sitä nimenomaan lähdettiin katsomaan, oh well. Ei edes haitannut tippaakaan kun keikan loppupuolella törmättiin ihanaan Leenaan ja päästiin porukalla HCSSn lavalle tanssimaan Last Call for Alcoholin tahtiin. Bucket listit ei oo koskaan olleet mun juttu mutta jos sellaisia kirjoittaisin, olisin tämän myötä saanut heittää yhden check merkin listaan. Koko keikka oli super hyvä mutta aika väsyneinä mutta samalla ylienergisinä siirryttiin tyttöjen kanssa takavasemmalle lepäilemään seuraavan artistin ajaksi. Ehdittiin jauhaa ummet ja lammet läpi ja varmaan keskusteltiin koko elämä aina viime kesästä tuohon päivään läpi. Disco Ensemble yllätti mut positiivisesti, en oo koskaan bändistä välittänyt mutta pakko oli vaan laittaa uusin albumi soimaan tätä kirjoittaessa ja onhan tää nyt kova! 

Pakko myöntää että Backyard Babiesin vedosta en nyt hirveästi muista juuri mitään, vaikka sitä odotinkin niin kovasti. Sen kuitenkin tiedän että meillä oli ihan mielettömän hauskaa ja tanssittiin kyllä jalat kipeäksi. Danko Jonesin aikaan oltiin jo niin poikki ettei edes koko keikkaa jaksettu katsoa vaan lähdettiinkin ruuhkan alta jo syömään ja hölöttämään vielä enemmän. Koko tapahtuma oli todellakin lippujen hinnan ja kaiken vaivan arvoinen, muistellaan varmasti tätäkin vielä kauan!  Kaikki aina ihmettelee miten jaksetaan ravata rokkireissuilla niin paljon, niin musta tää on hyvä esimerkki miksi. Huippu seura, huippu musiikki, huippu fiilis. Eipä sitä paljon muuta ihminen tarvitse. 

Seuraava tiedossa oleva varma rokkireissu onkin vasta huhtikuussa, joten saas nähdä päädynkö suunnittelemaan sitä odotellessa jotain täytereissuja, vaikka ajattelinkin että en käy ennen sitä missään. Tosin hiihtolomalle olis mahikset aika huippuun reissuun....Saas nähdä miten käy.

Ensiviikosta onkin tulossa pisin kouluviikko hetkeen, joten nyt jatkan akkujen latailua ja kaivaudun peiton alle ja takaisin Stars Hollow-kulmille. Palaillaaaan!

TAKAPAKKIA VUODEN 16 LOPPUUN + 2017 SO FAR

Hirveästi on taas ehtinyt tapahtua edellisen postauksen jälkeen vaikka kuinka yritin skarpata postaustahdissa! Siitä on kuitenkin taas päässyt vierähtämään kovin pitkä tovi joten saa taas kalenterin avulla yrittää muistella mitäs onkaan tapahtunut ja missä järjestyksessä.

Ensimmäinen oli kuitenkin varmasti meidän reissu Jyväskylään jatkamaan edellisen rokkireissun jalanjäljissä kun lähdettiin hakemaan revanssia Tampereen reissusta Santa Cruzin ja Shiraz Lanen tahtiin. Taas kerran ihan super hauska ilta ja draamoistaan huolimatta todellakin parempi kuin Tampereen reissu.

Koska Jyväskylän reissu alkoi lähennellä jouluviikkoa ja päästiinkin tuona päivänä virallisesti lomalle, lähdettiin ihan pikkujoulufiiliksissä ja hankittiinkin legendaarisiksi muodostuneet tonttulakit messiin. Alan pikkuhiljaa ymmärtää ihmisten kommentit että käydään "ihan hirveästi keikoilla", tai ehkä se vaan vaikuttaa siltä kun yleensä on samat bändit mitä käydään jortsuamassa. Eilen nimittäin kun bussissa selailin keikkakuvia ja katselin videoita läpi niin mulla ei ollut välillä aavistustakaan miltä reissulta matskut oli kuvattu. Koska näitä kyseisten bändien keikkoja on ollut tässä mukavan monia hyvällä tahdilla, en edes ala kommentoimaan mitään erityisempää itse keikoista. Eiköhän se riitä kommentiksi että ei taas malttaisi odottaa seuraavia kertoja ;)

Lutakon jatkoilla Rumassa muistan hetken ihan vaan tuijotellen ympärille ja varsinkin oman porukan tyyppejä katsellen ja hymyillen että miten huippu vuosi 2016 olikaan kun sai niin monia älyttömiä kokemuksia ja sai tutustua niin moneen huikeeseen tyyppiin. :)

Rumassa valittelinkin että ei päästä enää vuoden viimeiselle keikalle mukaan joraamaan mutta lopulta päätettiinkin laittaa kaikki likoon ja lähdettiin kuin lähdettiinkin vielä Helsinkiin On the Rocksiin krebaamaan Shiraz ja Block Buster läpi. Ja hitto mikä reissu se olikaan! Ihan älyttömän hyvä fiilis aamusta seuraavaan saakka, ja vitsit että tää porukka mikä on punkkujen keikoilla aina mukana on niiiin huippua! Keikkojenkin aikaan oli niin järkyttävän hyvä buuge että en muistanut ottaa yhtäkään kuvaa kummastakaan bändistä, mutta eipä tuo onneksi edes haittaa!  Nyt joudutaankin odottelemaan seuraavia kohtaamisia pidempi tovi eikä ole edes tiedossa vielä että milloin seuraava koittaisi. Onneksi rokkitauko päättyy vihdoin ja viimein ensi lauantaina ja siitä alkaakin ainakin kolmen viikonlopun keikkaputki, ahhh I can't wait!

Paluu joululomalta koulunpenkillekin tapahtui melko kevyesti ja keskiviikkona lähdettiin luokan kesken reissuun Tallinnaan. Tuoltakaan reissulta mulla ei ole kuin pari hassua ruokakuvaa, pari snäpintynkää ja läjä julkaistavaksi kelpaamattomia porukkakuvia. Anyways meillä oli ihan super hauskat kolme päivää yhdessä, vaikkakin tunnit vuorokaudessa ei riittäneet siihen että oltaisiin ehditty nukkua, joten pieniltä kiukkupuuskiltakaan ei väsymyksissä säästytty. Keskiviikko meillä oli oikeastaan lähes kokonaan omaa aikaa ja käytiin porukalla syömässä hauskassa Korsaar-raflassa superhyvät ruuat hauskassa merirosvoteemaisessa ympäristössä. Illallispöydästä suunnattiin takaisin hotellille hakemaan uutta virtaa porukkaan ja suunnattiin siitä yhdessä Club Hollywoodiin ja ai että meillä oli hauskaa! Torstai oli enemmän opiskeluihin painottuvaa, ja käytiin opastetulla kiertoajelulla ympäri Tallinnaa ja yritysvierailulla Hilton Hotellissa. Koko päivän ajan haaveilin vain sängystä ja jäinkin tyytyväisenä illalla ajoissa nukkumaan osan porukasta suunnistaessa vielä uusintakierrokselle Hollywoodiin. Perjantai aamuna olikin herätys jo neljän jälkeen ja kuuden jälkeen oltiin jo asemissa valmistautumassa terminaaliin ja suunnaksi Helsinki. Helsingin päässä käytiin vielä matkamessuilla kiertelemässä muutaman tunnin verran kunnes vihdoin päästiin ottamaan mukavat asennot bussista ja lähdettiin suuntaamaan kohti Joensuuta. Ihan huikea reissu kokonaisuudessaan.

Seuraava viikko onkin paljon kevyempi useamman vapaapäivän johdosta, heti tähän kärkeen kolmen päivän vapaat, enkä muuten aijo tehdä yhtään mitään! Perjantaina pääsenkin hyppäämään bussiin kohti Kuopiota kotiviikonloppuua ja Block Bustereiden keikkaa! Not bad at all.

SHIRAZ LANE + SANTA CRUZ @ TAMPERE

Huhhuuuuh mikä viikonloppu!! Oon vieläkin aivan fiiliksissä vaikka ihan rikki. Jos miettii että ihan malttamattomina odotettiin tuota reissua jo syyskuun lopusta saakka, niin koko edellinen viikko olikin sitä luokkaa että hypittiin seinillä ja tutistiin innostuksesta. Vihdoin ja viimein lauantaiaamu koitti ja minäkin pääsin starttaamaan mun matkan Kuopion kautta kohti Tamperetta! Oltiin perillä Kalevassa vaille neljä, joten juuri sopivasti saavuttiin keskustaan hotellin check in aikaan. 

Koko alkuiltakin meni niin nopeasti että melkein tuli kiire lähteä Pakkahuoneelle. Oltiin kuitenkin mestoilla ihan hyvissä ajoin ja ehdittiin tehdä uusia tuttavuuksiakin. Nauroin pitkään ennen lauantaita että varmaan kun intro pärähtää soimaan niin alan itkemään :D Nyt oli kuitenkin juttu niin kesken sillä hetkellä, että kun Got my mind set on youn ekat sävelet paukahti niin ihan säikähdettiin että joko se alkaa ja juosten lavan eteen. 

Koko punkkujen setti oli niin älyhuikee taas kerran, mutta tottakai kruunasi meidän suosikki Bleeding. Joillakin jatkoilla vaatimalla vaadittiin ja käytiin bändin kanssa tiukkaa keskustelua että täytyy ottaa se soittolistaan, joten "tätä biisiä on toivottu meiltä tosi paljon..."-spiikki sai jo itsessään ihon ihan kananlihalle :D Santa Cruz oli myöskin super hyvä, mut mun on pakko sanoa että Shiraz Lane veti tälläkin kertaa pidemmän korren.

Pakkahuoneelta lähdettiin Roosteriin jatkoille, eikä ehditty kun baarin puolelle niin matka jo keskeytyi kun Shirazin Joel tarrasi kädestä että ollaanko nyt tyytyväisiä kun tekivät työtä käskettyä :DD Ihan super hauskaa kuulla miten Euroopan rundi meni ja miten eivät ehtineet Bleedingiä soittaa kuin kahdesti treeninä sitä varten että me saatiin kuulla se :D Siitäkin riippumatta, että multa meni koko Lordi-illuusio aika pilalle kun erehdyin Joelilta kysymään Lordista ja tämä esitteli että kitaristi seisoo vieressä ja mielikuvat meni täysin uusiksi, päädyttiin taas hengaamaan melkein koko illaksi kimpassa, ja sai taas olla sitä mieltä että kyllä ne on maailman mukavimpia tyyppejä ja joka kerta on yhtä kiva rupatella niitä näitä :)

Ihan mieletön ilta siis kaiken kaikkiaan ja saadaan varmasti vielä pitkään naureskella tapahtumille. Parin viikon kuluttua päästäänkin ottamaan revanssia ja samalla kokoonpanolla juhlitaan Jyväskylässä, ai että! Sitä ennen on kuitenkin koulussa about miljoona deadlinea, joten saas nähdä miten saa päätä tyhennettyä rokkihommista siksi aikaa :D

BRAINDEAD (vai muuten vain dead?)

Huh mikä viikonloppu, eipähän oo maanantaiaamu hetkeen tuntunut näin vaikeelta!

Kolmisen kuukautta odoteltiin ihan malttamattomina että tuo perjantai koittaisi, ja oltiinkin viimeiset viikot ihan järkyttävän fiiliksissä. Perjantaina livistin (luvan kanssa) tunnilta hieman aijemmin ja juoksin kengät märkänä bussiasemalle Jyväskyläkyytiin. Kouluaikataulujen vuoksi olin Jyväskylässä siis harmillisen myöhään, vasta puoli kahdeksan aikoihin. Ei muuta kun vauhdilla töppöstä toisen eteen Matkakeskukselta majapaikalle! Muu seurue olikin jo ihan hyvässä vauhdissa lähdössä kohti iltaa joten sain aika kiireellä kihartaa tukkaa ja vaihtaa vaatetta että sain kirittyä :D 

Parin tunnin kämpillä hengailun jälkeen suunnattiin intopiukeena räntäsateessa kohti keskustaa ja Freetimea ja ahhh Lost Societya! Ajateltiin että mennään keikan ajaksi eteen ettei jäädä thrash-miesten alle vaan toisin kävi. Vaikka oltiinkin edessä ja reunassa, alkoi totuus iskeä vasten kasvoja ja tajuttiin ettei paikkavalinnoista tainnut apua olla kun heti keikan kärkeen mellakka-aita lensi lavalle ja törkeä tungos päälle.:D Jäätiin kuin jäätiinkin pitin alle jonka yhteydessä mä mm. lensin lavalle...:D Kyllä ihon silmäilyjen ja koko kropan jumiuden perusteella vois sanoa että fyysisesti rankin reissu koskaan. Kroppa täynnä nyrkin kokoisia mustelmia, pää ei käänny ja takaraivoakin koristaa patti, silmäpusseista puhumattakaan. Mutta onneksi oli sitäkin hauskempaa eikä haittaa yhtään! Ihan super huikea keikka ja loppuilta, vaikka tyypillisesti pieni kiukkukohtaus pääsikin "yllättämään" :D

 Lauantaiaamu oli supervaikea jo siitäkin syystä että joka paikkaan sattui niin mielettömästi, mutta olin vielä ostanut paluubussin Joensuuhun joka lähti jo aikaisin aamulla. Siinä torkutellessani Mirka heitti että "eikös sun bussi lähde 20min päästä" ja minähän hyppäsin salamannopeasti sohvalta ylös ja vedin kompuroidessani kukat ja kynttilät pöydältä alas, ehdin vaihtaa vaatteet ja vasta sitten tajusin että bussihan lähtee reilun tunnin päästä.. Jaa. Olisin tietysti voinut jäädä jo siinä rauhassa pakkailemaan mutta eheei, meikälikkahan menee jatkamaan unia. Vaikka olevinaan heräsin vielä ihan ajoissa, mulle tuli ihan superkiire ja takkia sai vetää päälle samalla kun juoksi kohti Matkakeskusta. Voin sanoa ettei ollut itku kaukana kun viimeisillä voimilla yritin ehtiä bussiin laukkujen ja jalkojen painaessa jarrua. Luojan kiitos laiturilla oli vielä muita onnibussin työntekijöitä jotka huitoi kuskia pysähtymään mun juostessa irve kasvoilla niin kovaa kuin pääsin! Kyllä siinä hetki porukalla kiiteltiinkin mun tuuria :DD

Tämän viikon tavoitteena oliskin saada kroppa palautumaan tämän reissun jäljiltä, nimimerkillä kaksi päivää ruumiina maannut ja vieläkin aivan raato, ennen seuraavaa rokkireissua joka koittaa jo lauantaina!!! Oon tuosta reissusta maailman eniten innoissani koska Pakkahuoneella soittaa Santa Cruz ja Shiraz Lane! *miljoona sydänsilmäemojia* Oon tänään ollut ihan yhtä hymyä kun voin vihdoin sanoa että nuo karkelot on tällä viikolla ja kaiken kukkuraksi Shiraz-pojat palasi tänään vihdoin Suomeen Euroopan rundilta, I feel like a proud mama.

Palataan aiheeseen taas asap ;)