Noniin, eiköhän tässä ole jo ihan tarpeeksi grillattu nahkaa parvekkeen suojassa auringossa ja tuijotettu orange is the new blackia sen verran että voin tulla avaamaan julkisuuteen meidän viikonloppuseikkailua.
Spurtattiin röyhkeinä ja kamalina muijina hautajaisista juosten junaan kohti Tikkurilaa. Oikeesti ollaan tosi pahoillamme että piti lähteä kesken tilaisuuden, mut no can do, rokkihommat siinti jo lähitulevaisuudessa. Tuo perjantai olikin yksi sattumusten sarja, mitenhän saisin tän kuulostamaan siltä että eka festaripäivä oli oikeasti ihan kiva vaikka olikin ihan kamalaa. Joo, startattiin siis festarikesä Vehkalasta Rockfestistä. Oltiin Vantaalla vasta joskus iltaseiskan aikaan niin ajateltiin että nojuu aloitellaan hotellilla rauhassa ja mennään sit katsomaan Pain. No eihän se nyt ihan niin mennytkään. Aloittelussa kesti yllättävän kauan, tuli hirveä kiire ja junat oli puoli tuntia myöhässä. Pain tuli ja meni, ehti lopettaa setin hyvän aikaa ennen kuin oltiin Vehkalassa ja siinä vaiheessa kun vihdoin saavuttiin Vehkalan asemalle ja junan ikkunasta katsottiin kauhuissamme mikä kaaos olikaan vastassa, alkoi henkinen pain ottaa vallan. Laukattiin vauhdilla porteista sisälle ja parhaamme mukaan syöksyttiin kohti perkele-lavaa missä eräs Kuopiolainen kätilö-orkesteri soittelikin jo. Syöksyminen loppui ajatuksen tasoon, sillä ihmisiä oli enemmän kuin järkeä, liikkumaan ei mahtunut ja kilometriä lähemmäs perkelettä ei päässyt. Lopputuloksena se, että kätilöitä ei edes kuultu ja päädyttiin kahden kilometrin bajamajajonoon arvuuttelemaan kastellaanko housut vai ehditäänkö vessaan ennenkuin Rammstein aloittaa.
Onneksi Rammstein oli yllättävän hyvä jopa minun mielestä, en ole koskaan yhtyeestä juuri perustanut jo sen takia että saksaa opiskelevana henkilönä en ymmärrä sanoituksista mitään. Luojan lykky niiden lavashow on valtava ja tulitukset ja räjähdykset niin massiivisia että lentoliikennekin joutui muuttamaan reittiään, kyllä kelpasi katsella ja fiilistellä. Lähdettiin kesken vikan biisin jo valumaan ruuhkien alta pois ja hyvä että lähdettiin, sillä jos oltaisiin viisi minuuttia myöhemmin lähdetty liikkeelle, oltaisiin päädytty odottelemaan junaa kolmeksi tunniksi. Hienostipa oli VR hoitanut lisäjunavuorot joita niin kovasti mainostettiin! Mutta koska ollaan niin hc-santa cruz kannattajia (huom kannattajia EI faneja hyi nou), kirmattiin tuulen nopeudella kohti Tikkurilaa ja Tulisuudelmaa, missä kyseinen orkesteri rymysikin jo lavalla meidän laukatessa paikalle. Ja AI ETTÄ. Kylläpä ei meikämandoliini ole ikinä ollut niin onnellinen kuin tuolla keikalla, bisse oli parempaa kuin koskaan, biisit kuulosti paremmilta kuin ennen eikä Arttukaan sillä hetkellä ärsyttänyt ihan niin paljoa mitä yleensä.
Meillä oli myös kova yritys nähdä lapsuuden parhaita ystäviä, joita ei olla nähty 9 ja 12 vuoteen, mutta kovasta suunnittelusta johtumatta oli liian hauskaa, drinksut maistui ja törmättiin vielä niin törkeisiin muijiin että oli liian hauskaa ja treffit unohtui täysin. Sori, ens kerralla I promise!
Juhlat loppui lyhyeen kun kesken kaiken havahduin että miksi hitossa rokkijatkoilla soi Nopsajalan maailman juustoisin biisi ja kohta olikin poket koputtamassa otsaan että olisi tyttöjen aika poistua. Jumatsuikka, kylläpä aika rientää kun nauraa kuin hyeena. Ei muuta kun huijaamaan paikallisia pizzeriayrittäjiä ja pilaamaan niiden into kotiinpääsystä, kun 4min ennen sulkemisaikaa kymmenenhenkinen seurue saapuu vaatimaan pizzaa. Sori siitä.
Junaa Tikkurilasta Hiekkaharjuun odoteltiinkin noin tunti kylmässä istuen pizzalaatikot sylissä, mutta onneksi sekin tunti hujahti nopeaan kun käytin aikani yrittämällä takoa järkeä Jani-ystävän hiusten alle ja saada poikapolo ymmärtämään miksi seuraavan päivän Evanescence tulisi olemaan vielä parempi kuin Rammstein. Ei päästy yhteisymmärrykseen.
Ei muuten hirveästi lauantai-aamuna naurattanut kun heräsit vieläkin humalassa kolmen tunnin unien jälkeen, rymysit suihkuun herättämällä about koko hotellin ja tajusit että jos meinasit juhlat vielä sille päivälle järjestää niin tunti aikaa niin täytyy alkaa taas dokaa. Nam. Aikamme kun kasattiin juhlanaamoja taas paikalleen ja pidäteltiin pahaa oloa sisällä, olikin jo aika tanssia pirates of the caribbean-teeman tahtiin. Niille jotka jostain kumman syystä ovat säästyneet cruz-hommilta, niin kerrottakoon että introna toimii tämä ah niin ihana nuoruuden tanssitunneilta muistuttava luritus. Vaikka tuommoinen 2x santa cruz 14h sisään -tahti toimii aina, niin ei ollut yhtä hyvä kuin edellisenä yönä. Bisseä ei ollut ja Arttu oli taas ärsyttävä. Ei mokoma osannut edes biisejä vaikka miten esilaulettiin Mirkan kanssa.
Muutenhan päivän tunnit kuluivatkin mukavasti auringossa makoillen ja satunnaisia artisteja kuunnellen, mikäs siinä möllötellessä. Luojan kiitos lauantaina festariväki protestoi surkeita järjestelyitä ja jengiä oli about 15000 ihmistä vähemmän kuin edellisenä päivänä. Lauantaista ei meinaan mitään valittamista! Jonoja ei juuri ollut ja hyvin mahtui bailaamaan. Tosin jos pidän yllä kyynisen nartun olemustani niin sen verran voin mainita, että Evanescenceen survottiin toiseen riviin eikä siltikään nähty juuri mitään. 10m tilaa 15 ihmiselle jotka tönöttää kuin täit tervassa, aika surullisen näköistä.
Onneksi maailman täydellisin Amy Lee oli kaiken 14vuoden odotuksen arvoinen ja itkuhan siinä lopulta tuli jopa tällä jääakalla. Ensimmäiset kolme biisiä nieleskelin itkuani ja yritin pitää itseäni kasassa, mutta kyllähän sen arvata saattaa miten siinä kävi kun My Immortalin ensisävelet kajahti ilmoille. Jumalaare että oli meikki pilalla ja itkusta ei tullut loppua. Scencestä ei sattuneesta syystä ole kuvia mutta vaikkapa instagramin puolelta voi kurkkia liikkuvaakuvaa.
10 minuutin junamatka takaisin Hiekkaharjuun tuntui miljoonalta vuodelta, kun nukahteli puolen minuutin välein. Voin sanoa että univelkaa kertyi liikaa ja oli niin huikee viikonloppu että huh. Viihdytettiin vielä sunnuntaina vantaalaisia Tiksin Raxissa ahtaessamme itseemme luvattoman paljon ruokaa ja huutonauraessa vedet silmissä mielikuvalle, josko perjantain jatkoilla olis sattunut soimaan Mambo no 5 toi Bounce, miettikää nyt herre gud.
Kipeänä ollessa on se hyvä puoli, että saa ihan luvan kanssa tuhlata päivänsä netflixin parissa ja syödä liikaa jäätelöä. No mut vaa'an mukaan tästä tytöstä jäi 3kg rockfestiin niin ehkä se on ihan sallittua? Tai sit vaan nappasin sieltä mukaan jonkun kuolemantaudin ja kuihdun hiljaa kasaan. Either way, saanpahan keräillä voimia viimeisiä harkkaviikkoja varten. Nyt kuitenkin alan kasaamaan uutta (miljoonatta) spotify-listaa tuleville rokkikarkeloille. Todennäköisesti tälläkin listalla on pelkkää popedaa ja nylon beatia, mut onko parempia hömpsytaustoja, no eipä ole.
ps iso kiitos Paulalle joka oli jättänyt mulle jääkaappiin lauantaina suuren satsin makaronisalaattia, syön tätä vielä viikon <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti