Lupasin kuitenkin tulla saikun aikana kertomaan tänne noista syyskuun eventeistä, joten eiköhän siirrytä niihin.
Tästä voikin yhdistää kolme reissua samaan postaukseen, koska aihe pysyy suht samana :D Elikkäs. Perjantaina 9.9. hyppäsin aamulla koulun jälkeen bussiin suuntana Kuopio. Olin oottanut tota reissua niiin kauan ja niin fiiliksissä että taisin matkallakin vaan hihitellä itsekseni :D Olin siis pari yötä Iiriksen ja Teresan luona. Olin kuitenkin jo niin ajoissa Kuopiossa että Iiriskin oli vielä töissä, joten heitin vain kamat pikaisesti kämpälle ja lähdin Eevin kanssa keskustaan syömään. Vaikka tossa vaiheessa ei vielä ollutkaan ollut niin kauaa erossa tytöistä niin silti tuntui että viimenäkemästä kaikkien kanssa olis ollut ikuisuus.
Ei kuitenkaan kauaa ehditty olla keskustassa kun aikataulut painoi päälle ja molempien oli jatkettava matkaa.
Alkuillasta nähtiin "pitkästä aikaa" Mirkan kanssa ja suunnattiin meidän lempparijuottolaan Henkkaan. Matkalla tulikin ylläreitä ja törmättiin vielä Eeviin ja Roosaan ketkä lyöttäytyikin meidän mukaan! Henkassa esiintyi siis Shiraz Lane, joten oli aika yllättävää että tytöt lähti mukaan :D Tosin jälkeenpäin mietittynä ei varmaan olisi ollut yhtä hauskaa jos eivät olisi tulleet. Ihan super hauska ilta kokonaisuudessaan ja ollaankin vieläkin naureskeltu illan tapahtumille sekä tyttöjen että itse poikienkin kanssa :D
Matkalla Kuopiosta takaisin Joensuuhun keksittiin Mirkan kanssa että seuraavana viikonloppunahan me lähdetään Tampereelle Kiirarockiin, mitäpä muutakaan katsomaan kuin Shirazia :D Okei oli siellä myös Smokin Aces ja Rust n rage niin why the hell not. Kyseinen reissu olikin ehdottomasti yks parhaimmista ikinä. Vaikka tuona lauantaina heräsinkin jo aamuneljältä ja pitkät bussimatkat hieman uuvutti, olin kuitenkin ihan aamusta saakka ihan fiiliksissä, joten arvata saattaa että hotellille päästyä ei oikein malttanut pysyä enää aloillaan.
Kumpikaan meistä ei ollut aijemmin käynyt Jack the Roosterissa, mutta se olikin ihan super kiva paikka ja taisi nousta molemmilla aika kärkeen kun miettii suosikkibaareja. Jotenkin niin rento ilta vaikka olikin koko ajan jotain meneillään.
Musta Shirazien keikat on ihan parhaita. Ei välttämättä itse keikan takia (vaikka nekin on ihan super hyviä), mutta koska siellä on aina niiiin hyvä fiilis! Kaikki on keskenään jotenkin niin hyvää pataa eikä siellä voi olla huonolla tuulella.
Kotimatka Tampereelta puolestaan oli ehkä rankin ikinä. Joka paikka oli niin jumissa ja minun suuntavaistolla vielä hieman eksyin matkalla hotellilta linja-autoasemalle painavien laukkujen kanssa. Voin sanoa ettei itkupotkuraivarit ollut lähellä. Ei naurattanut siinäkään vaiheessa kun bussi olikin ihan täynnä ja piti yrittää istua ahtaassa asennossa, ja asentoahan ei päässytkään vaihtamaan kun vasta Joensuussa. Ei mikään helppo seitsemän tunnin bussimatka siinä nestehukassa ja vapinassa. Onneksi tollaisissa tilanteissa aina lohduttaa kun muistelee edellisillan hauskoja keskusteluja ja tapahtumia :D
Tuossa vaiheessa ajateltiin että tuo oli viimeinen rokkireissu ennen marraskuun loppua, mutta toisin kävi, kun eräällä raportoinnin tunnilla varasin meille puolivahingossa hotellin Hämeenlinnasta. Sairastuttiin kuitenkin tuota Hämeenlinnan reissua odotellessa molemmat aika pahasti, mutta ei annettu sen häiritä. Olihan se viimeinen punkkureissu ennen kahdeksan viikon taukoa..? Hirveästi siis lääkkeitä vaan matkalle mukaan ja navigaattori päälle. Kumpikaan ei ollut aijemmin Hämeenlinnassa käynyt, mutta hyvin löydettiin perille! Hotellilla oloon ei jäänyt hirveästi aikaa joten vähän vaan ehostauduttiin ja suunnattiin Suistolle. Keikan aikana sairastelu alkoi tuntumaan vähän pahemmin ja välillä siinä bailatessa tuntuikin että kuolo vielä korjaa. Oli kuitenkin taas kerran ihan mielettömän hauskaa.
Lähdettiin aamulla ajoissa ja oltiinkin kotona jo iltapäivällä. Karu totuus iski vasten kasvoja kun siinä heikossa hapessa mitattiin kuumeet ja molemmilla näytti reilua 39 astetta :D Saatiinkin myöhemmin diagnoosit keuhkoputkentulehdus ja naurettiinkin että kaikkeen sitä ryhtyy hyvien bileiden vuoksi. Vaikka oltiinkin pari viikkoa tosi kipeitä, niin ei kyllä tuollekaan reissulle lähtö kaduttanut missään vaiheessa hetkeäkään.
Nyt kun näitä reissuja muistelee niin tuntuu että niistä olisi miljoona vuotta, eikä millään malttaisi odottaa seuraavaa. Onneksi päivät alkaa käydä vähiin ja päästäänkin oikein unelmareissulle 25 päivän päästä kun Tampereella Pakkahuoneella soittaa sekä Shiraz Lane että Santa Cruz! Could it get any better!?!
Nyt yritän kuitenkin päästä tästä sohvan nurkasta ylös herättämättä Jamesia joka tuli taas syliin makaamaan ja antamaan vähän haastetta tähän kirjoittamiseen, tuleepahan venyteltyä samalla kun yrittää ylttää näppäimille :D
Ensi postaus taitaakin olla vähän poppimaisempi..;) Ciao!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti