5 pm

Miten tässä aina käykin näin että suunnittelen alkavani postailemaan useammin ja silti aina postausten välissä on pari kuukautta.. :D Hieman jopa ärsyttää etten ole ehtinyt saati jaksanut selventää ajatuksia tekstin muotoon varsinkin nyt kun alla olisi oikeasti jotain kerrottavaakin tapahtumien kannalta. 
En kuitenkaan nytkään ala näitä syksyn kohokohtia tänne vielä purkamaan, vaan ajattelin tulla vähän päivittelemään peruskuulumisia, niitäkään kun ei turhan usein tänne tule ilmaistua nykyään. 

Oon asunut Joensuussa nyt aika tarkalleen kaksi kuukautta, ja oon viettänyt Joensuussa tasan yhden viikonlopun, joka sattui olemaan se ensimmäinen viikonloppu. Joka viikko on siis ollut jotain reissua. Etäviikon (syysloman) vietin myös Pohjois-Karjalan ulkopuolella. Hyppäsin heti perjantaina bussiin ja lähdin ensimmäiseksi viikonlopuksi Eevin luokse Kuopioon. Vielä kesällä olin sitä mieltä että en halua olla enää hetkeäkään Kuopiossa ja pakko vain päästä sieltä pois, nyt oon ihan eri mieltä. Ootan aina ihan innoissani että pääsee edes pyörähtämään Kuopiossa, ja voisin muuttaa takaisin sinne ihan koska vain. Vielä kesällä inhosin myös julkisilla matkustamista, mutta nykyään se on musta ihan parasta. Ehkä osittain siitä syystä, että Joensuu ei tunnu yhtään kodilta ja rakastan lähteä täältä reissuun. Ehkä osittain siitä syystä että syyskuussa reissusi julkisilla niin paljon ja aina Joensuusta lähtiessä kohteessa odotti jotain superhauskaa ja jotain mitä oli odottanut ihan fiiliksissä. Vitsi että mulla on ikävä sitä fiilistä.

Anyways, oltiin Eevin kanssa suunniteltu että lähdetään pitkästä aikaa yhdessä ulos juhlimaan ja hyvinhän se suunnitelma pitikin, sekä perjantaina että lauantaina. Kuopioon on nykyään niin ihanaa mennä kun siellä tulee aina vastaan kavereita ja muita ihania tuttuja, ja niin oli nytkin molempina iltoina. Noi reissut olikin sellaisia että sunnuntaiaamuna kierittiin lattialla ja naurettiin toheltamistamme, ja varmasti nauretaan vielä pitkään :D

Sunnuntaina äiti ja iskä tuli hakemaan mut viikoksi kotikotiin ja ai että siellä oli ihanaa olla kerrankin niin monta päivää ilman sitä "voi ei pitää jo huomenna lähteä"-ahdistusta. Pari päivää menikin vaan sohvalla makoillessa netflixin parissa, mutta onneks sain myös kouluhommia hoidettua :D Tän viikon aikana mun unirytmi kääntyi ihan täysin ja mua jopa vähän pelottaa ensi yö ja varsinkin se miten saan itseni huomenna aamukuudelta hereille.
Oon siis nähnyt niin kummallisia unia että ne alkaa jo vähän jopa stressaamaan mua, ja ehkä se onkin syy siihen miksi nukahdan joka yö vasta kolmelta. Nukun yöt tosi katkoilla ja oon sit aamulla niin väsynyt että en millään meinaa saada itseäni hereille.

Koko viikko meni myös vähän varuillaan ollen, sillä mua odottaa ensi perjantaina lääkärin veitset ja nielurisaleikkaus. Oon ollut syyskuun lopusta asti aika kipeä ja järkyttävän yskän uhrina, että nyt on saanut olla super tarkkana siitä mitä tekee, ettei vaan sairastuisi nyt enempää eikä leikkausta tarvitsis taas siirtää. 

Otettiin kuitenkin Mirkan kanssa lauantaina riski ja lähdettiin ulos. Tai tavallaan ulos, sillä lähdettiin todistamaan Block Busterin historian ensimmäistä akkarishowta Capri Marinaan, ja ai että se oli hyvä! Niin huippuja versioita biiseistä että ei oikein tiennyt enää onko alkuperäiset vai akkarit parempia. Keikan jälkeen autolla meinasikin jo iskeä paniikki, kun ei auto startannutkaan normaalisti. Siinä aikamme kun tutkittiin ja yritettiin saada autoon virtaa, tuntematon nainen tuli kysymään onko kaikki kunnossa ja tilanteen selitettyä saatiinkiin hänen mieheltään varmistus että autosta on akku loppunut. (What!!!) En autojen tekniikkapuolesta ymmärrä mitään, mutta en varsinkaan että miten akku voi loppua jos kaikki on sammutettu normaalisti..? He tarjoutuivatkin auttamaan tyttöjä hädässä ja yritettiin porukalla saada autoa käyntiin. Pari hätäpuhelua ja saatiinkin iskältä ohjeita miten toimia ja saatiinkin näiden tyyppien autosta siirrettyä virtaa meille, hallelujah! Kerkesi jo epätoivo iskeä ja oltiin jo ihan varmoja että palellutaan sen illan aikana kuoliaaksi satamassa kun ei päästä kotiin. Luojan kiitos tällaisia ihmisiä on vielä olemassa, oon ikuisesti kiitollinen <3 Don't underestimate the goodness of the universe.

Huipun viikon jälkeen on kuitenkin ihan kiva palata taas hetkeksi arkeen, vaikka Joensuuhun ajellessa alkoikin perinteisesti "en haluuu"-ajatukset vallata pään. Onneksi alkava viikko on mulla vajaa ja pääsenkin jo torstaina taas porukoille ja valmistautumaan leikkaukseen ja parin viikon sairaslomaan. Nyt kuitenkin alan huhkimaan saksan parissa ja yritän saada selville miten kukaan ikinä voi sitä kieltä oppia. Heippa!

ps yritän saikun aikana saada päiviteltyä tänne noita syyskuun reissujuttuja ;)