NEARLY DONE

Kolme vuotta takana, yksi päivä jäljellä. Lukioaikaa nimittäin. Voin sanoa että takki on hieman tyhjä. Muistan vielä niin elävästi miten 2012 syksyllä mentiin pelokkaina ekaluokkalaisina uuteen maailmaan. En tuntenut entuudestaan samasta koulusta yhtäkään ihmistä ja mua pelotti aivan järkyttävän paljon. Pitkälle ollaan noista hetkistä päästy :)

Oon koko mun lukio-opiskelujen ajan nauranut niille, ketkä on sanoneet että lukio on ihmisen parasta aikaa. En naura enää. En edes tiedä montako unetonta yötä on vietetty viime hetken pänttäysten parissa ja monestiko ollaan revitty hiuksia päästä ja itketty että ei jakseta, tuskin osaisin edes laskea niin moneen, puhumattakaan niistä lukemattomista kursseista mitkä käytiin useamman kerran tai monestiko istuttiin uusinnoissa pitkin iltaa. Nämä lauseet saa lukion kuulostamaan ihan painajaiselta, mitä se toki aika-ajoin olikin, mutta ne tietyt kolme päivää kumoaa kaiken sen negatiivisuuden mennen tullen: wanhat, penkkarit ja risteily. Tuskin unohdan koskaan, vaikka suurinta osaa tapahtumista en muistakaan, heh.

Näiden kolmen vuoden varrelta on tarttunut mukaan niin monia uusia ystäviä, etten olisi lukiota aloittaessa uskaltanut ees toivoa. Loppujen lopuksi musta tuntuu että lukio oli mulle se just oikea päätös. Miten vähän mä asioista tietäisinkään, jos olisin jättänyt lukion pois vaihtoehdoista. En väitä, että nytkään tietäisin ihan järjettömän paljoa, mutta olen mä yleistiedolta paljon paljon rikkaampi kuin ennen! Ehkä tässä muutenkin ollaan ihmisenä hiukan kasvettu.. 

Perjantaina viimeisten kirjoitusten jälkeen iltaa varten valmistautuessa kuunneltiin Nauravaa kulkuria ja tuli ihan surku kun tajus että kohta tää kaikki on ihan ohi! Naurava kulkuri oli siis meidän abibiisi penkkareissa :D Jos jo kolmannen jakson lopussa tihrustettiin itkua kurssien loppumisen puolesta, niin en oikein uskalla edes ajatella mitä se on ensi tiistaina saati lakkiaisissa. 

Kaiken sen kirjoitusten aiheuttaman stressin ohella musta kuoriutui puoli, mikä tuli ihan uutena esiin. Mä nimittäin aloin jopa pitämään lukemisesta! Oon aina vihannut kirjoja ja lukemista, musta se on aina ollut niiin tylsää. Kuitenkin kun niin kauan aikaa joutui pakottamaan itsensä kirjan ääreen moneksi tunniksi per päivä, siitä tulikin ihan mukavaa. Koeviikon viimeiset kokeet ja niihin pänttäys on vielä suonut mulle tuota iloa, mutta entäs sitten kun viimeinenkin koe on suoritettu? Niitä on kuitenkin jäljellä enää vain yksi. Ehkä lukeminen on vieläkin mukavampaa ilman muistiinpanojen keruuta ja alleviivailua, en vielä ole sellaista lukutyyliä ehtinyt kokeilla! Ehkä jo ensi viikolla...

Nyt kuitenkin jatkan operaatiota lakkiaismekon metsästys, moi!