Noh mutta onneksi tästäkin rumbasta selvittiin ja pääsin siis jo takaisin kaupunkiin. Käväisin vihdoin ja viimein omalla ikilempparilla - aamusalilla. Vihaan jalkapäiviä mutta kylläpä nyt on hyvä olo skyr'iä vetäessä ja jalkojen lötköttäessä velttoina sohvan reunan yli ihan vaan koska en jaksa liikuttaa niitä. Salilta kotiin kävellessä en voinut muuta kun nauraa kun tuuli niin perhanan kovaa ja olin aivan lumen peitossa. Varmasti ihan normaalia hekotella itsekseen rämävaatteissa, hikipäissään ja lähellä lennähtää kumoon "lumimyrskyn" voimasta. No mut hei, oon mä tota valkoista sadetta jo ihan tarpeeksi ootellutkin niin kyllä mä annan luvan itselleni naureskella sille. Sitä paitsi en jaksa enää yhtäkään negatiivista kommenttia lumesta.
Maailman paras työpaikka♥ // Maailmanmatkaajan kotiinpaluuta juhlimassa // Hiukkasen jos tuli nostalginen olo tallustaessa vanhoja koulu- ja reenimatkoja! Oi niitä aikoja // Kotimatkalllaaaa


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti