MEMORY LANE

Aijemmin tällä viikolla koulussa oli puhe siitä, milloin me ollaan oltu onnellisempia kuin ikinä. Tää jäi mun mieleen pyörimään, vaikka kaksi päivämäärää pompahtikin suoraan mun päähän. Vihdoin tänään mulla oli aikaa vähän fiilistellä näitä päiviä. Kaivoin kuvatiedostot auki ja tuijotin youtubesta videoita toista tuntia. 
Toisen, 26/04/13, päivän ohjelma oli:

Ja toisen, 07/03/14 oli:

 Ne jotka on tuntenut mut pidempään, tietää ja varmasti muistaa, että näitä tapahtumia odotettiin toooosi kauan. Toista ihan pienestä pitäen ja toista neljä vuotta, voitte itse laskea kummin päin ;) 


Hurja kattoa tuolta videoita, vieläkin menee iho kananlihalle ja kyynel nousee silmään, vaikka toisesta näistä on jo reilu vuosi! Jotenkin näiden muisteleminen sai mut tosi diippiin mielentilaan, ja lopulta vaan hymyilin kamalan leveästi, kun tajusin miten hyvin mun asiat loppujen lopuksi on. Miten se sit liittyy tähän? Siten, että jälkeenpäin mietittynä äiti ja iskä on esimerkiksi juuri näihin laittanut mun puolesta jäätävät summat rahaa, ihan vaan koska nää on mulle niin isoja juttuja. ♥ 

Vannoinkin tänään, että kunhan saan mun jalan taas kuntoon, lupaan olla valittamatta ihan pikku jutuista! Mun valituksen aiheet kuitenkin on loppujen lopuksi ihan mitättömiä. Huomenna kuitenkin käyn lääkärin kanssa tsekkaamassa jalan tilanteen! 

Loppuun on vielä pakko jakaa nää pari videota, mitkä sai yllämainitun reaktion hurjimmin aikaan, ahh! 

 https://www.youtube.com/watch?v=0zsQSBE0bwk

https://www.youtube.com/watch?v=xym8zQ3fM_k

https://www.youtube.com/watch?v=gvQfEQNjQdw

♥♥♥