myönnän

Minä, Ira Mustonen, olen kännykkäriippuvainen. 30min ilman puhelinta taskussa ja oon jo täysin rappiolla.

Vein mun xcoverin dna:lle tuomiolla "menee ensiviikon lopulle saada puhelin takaisin" ja jep, niillä ei ollut antaa mulle lainapuhelinta tuoksi ajaksi. Mut lähetettiin keskustan toiseenkin liikkeeseen, samalla tuomiolla. Meinasin kiihtyneenä keskustassa kahlatessani whatsapata asiasta eteenpäin. Ainiin. 

Matkalla kotiin heikon itsensä rauhoittelu-yrityksen jälkeen mietin, miten pulassa oikeasti oon nyt. En saa herätystä aamuksi (saatan joutua tyytymään poissaoloihin..), en tiedä paljonko kello on, kukaan ei tiedä missä mä olen, en tiedä missä muut on, en voi lähettää kuvaa tietyille ihmisille joka ikisestä hauskasta asiasta jonka nään jne ....
Mun koko elämä kulkee mun puhelimessa, joten kiteytettynä nyt on aika tyhjä ja kuollut olo. 
Luojan kiitos mulla on maailman paras kaveri, joka kiikuttaa mulle oman vanhansa mulle huomenna lainaan ♥ 

Ajattelin syödä itteni paremmalle fiilikselle, mutta meillä on aika lailla pelkkä valo jääkaapissa. Onneks kohta suunnataan Mirkan kanssa mummon ja ukin luo syömään! :)