"If I can dream it, I can do it"

Oon kehitellyt ittelleni surkeita tekosyitä jo ihan luvattoman pitkään. Huono sää, pieni flunssa, en ehdi, kuulokkeet on rikki jne. Tänään mulla kuitenkin kolahti pasta-annosta mussuttaessani; mä olen romahtanut. Siinä määrin siis, että mulla ei ole minkäänlaista itsekuria, ja oon ehkä jopa hieman pyöristynyt. Nyt loppu! Menen heti maanantaina ostamaan uudet kuulokkeet ja aloitan uudet, paremmat, rutiinit. Menisin jo huomenna mutta omistan täysin koko päivän opiskeluille. Kuulostaa tekosyyltä, mutta onneks maanantai ei ole enää kaukana.

Ihan hävettää myöntää, miten huonosti oon syönyt ja liikkunut about kesän alusta lähtien. Nyt on sentään marraskuu, aikamoista tuhoa tällä ajalla saa aikaan. Huonomminkin vois olla, mutta mun silmissä on jo liian huonosti. Enkä tahdo, enkä suostu, jatkamaan. 

Tän kuuden kuukauden aikana (apua miten kamalan kuulosta) oon elänyt ehkä epäterveellisimmän jakson koko mun elämästä. En sano että kadun sitä, mutta oishan sinä aikana jotain valintoja voinut eritavoin tehdä. Johanna avasi mun silmät alkoholin suhteen entisestään, ja voi olla että korkki pysyy paremmin kiinni kuin koskaan. Jossun blogissa pätkä "kamala päänsärky johtuu krapulassa siitä, kun nestetasapaino on jo niin alhainen että nestettä on jouduttu ottamaan käyttöön jo selkäytimestäkin" on kummitellut mun päässä torstaista lähtien. Pyydän anteeksi selkäytimeltäni, tätä on tapahtunut puolen vuoden sisään ihan liian useasti. 

Karkit on nykyään mun pahin vihollinen, ja olisin varmasti ainakin asukokonaisuuden verran rikkaampi ilman tän vähän ajan namiostoksia. Ja nyt puhutaan tosissaan ihan parin viikon ajasta. Ei ihme että masua on vähän päässyt kertymään!

Haluan kuitenkin kääntää tän kurssin ihan täysin. En tiedä mitään paremman näköistä kuin lihaksikas vartalo, miksi mä itse haluaisin näyttää pulskalta sen sijaan? 

 maailman huonoimmalle häviäjälle, mulle.

Onhan mulla vähän jo tehtyjä- asioita myös.

"Mitä teet perjantaina illalla? Entä lauantaina? Oot ihan jätkä." Vastaus molempiin kysymyksiin oli "Peliin." Käytiin eilen tukemassa #takaisinhallille-kampanjaa, jos sitä voi kampanjaksi kutsua?. No joo ei ollut minkäänlaisia odotuksia lopputulosta ajatellen, eipähän päässyt pahemmin pettymään kun loppulukemat näytti 0-5. En vaan oikein tiennyt että pitäiskö itkeä vai nauraa. :D Parempaa toivoen käytiin tsekkaamassa tänään junnujen pelikulku, ja todistettiin ehkä hienointa nousua 0-2 asemasta, jossa tasoitus tuli kellon näyttäessä 00:04. Huikeeta!! Rankeillehan se meni mutta hyvin kävi! :) 
Mutta kyllähän se totta on että muiden hikoilua katsoessa tunnen vähän kateutta. Reenikuuri päälle siis ja kympillä!

ps. kuvat weheartit